Tilaaja-tuottaja-toimintatavassa kunta tekee sopimuksen toiminnan tuottajan kanssa. Tuottaja voi olla mikä tahansa taho, jonka kunta katsoo tarkoituksilleen sopivammaksi. Se voi olla kunnan omaa toimintaa, kunnan tai kuntien yhteisen liikelaitoksen tai yksityisen palveluntuottajan tuottamaa.

Kunnan tilatessa palveluja on kokonaisedullisinta tarjousta etsittäessä usein merkittävimmäksi tekijäksi noussut palvelujen hinta. Mistä halvimmalla saa, sieltä palvelu ostetaan. Palvelun tarjoaja voidaan sitten ratkaista vaikkapa arpomalla muutamasta yhtä hyvästä hakijasta, kuten eräässä pääkaupunkiseudun suuressa kaupungissa toimittiin erään vanhusten palvelutalon palvelujen tuottajaa valittaessa. Sillä, että yksi arvonnassa mukana ollut taho oli palvelujen tuottajana parhaillaan toimiva yritys, ei ollut mitään lisäpainoarvoa. Jos arpaonni olisi osunut toiseen palvelujentuottajaan, niin olisi systeemit ja henkilökunta vaihtuneet. Viis siitä, mitä mummot ja papat olisivat ajatelleet siitä, kun tuttu vanha henkilökunta olisi mahdollisesti vaihtunut. Onhan lain kirjaimen mukaan palveluita kilpailutettu. Onneksi palveluja tuottavalla yrityksellä oli hyvä arpaonni tällä kertaa.

Palvelun hinta lyhyellä aikavälillä ei saa olla tärkein tekijä valittaessa palvelujen tuottajaa. Esimerkiksi yrityksiä vertailtaessa yhden pinnan yhdistelmämuovipaikan hinta ei saa olla asia, joka ratkaisee sen, kuka tuottajakandidaateista on paras. Muita vaikuttavia tekijöitä pitäisi olla palvelun tuottajan sitoutuminen tehtäväänsä, palvelun laatu ja asiakaspalautteet. Nämä tekijät vaikuttavat kokonaistaloudellisuuteenkin. Mikäli koko suun terveydenhoito ulkoistetaan pois kunnan itsensä tuottamasta palvelusta, on huolehdittava siitä, että palvelujen tuottaja pystyy huolehtimaan myös kansanterveystyöstä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että silloin toistuvasti vaihdetaan palvelujentuottajaa, ellei siihen ole erityisen painavaa syytä. Tiedetäänhän se, että potilaan käydessä hoidossa samalla hammaslääkärillä, hoidon tarve vähenee verrattuna siihen, että aina uusi kollega tutkisi potilaan hampaat. Tämäkin on säästöä.

Poraamalla emme kariesta voita. Ennaltaehkäisevä kansanterveystyö on tärkeää. Siitähän meillä on kokemusta jo 60-luvulta alkaen. Pitkällä aikavälillä hyvin tehty suun terveyden ennaltaehkäisevä työ on tilaajan kannalta mitä suurinta säästöä. Kuinka tutkitaan se, miten palvelujen tuottaja tekee ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä? Hampaiden pinnoittamisen tai fluorikäsittelyn voi tuotteistaa, mutta miten tuotteistetaan esimerkiksi hammaslääkärin tai suuhygienistin informoiva puhe hampaiden hoidosta. Tuotteistamalla saamme hinnan palvelujen tilaajan ostamalle tuotteelle. Tilaajan on mahdollista ostaa vain tuotteistettuja palveluja. Kansanterveystyö on pitkäjännitteistä, sitoutunutta työtä. On hyvin tärkeää, että sen tekijä saa pitkän aikavälin aikana palautetta siitä, miten työ on onnistunut.

Palvelujen tilaajapuolella valinnat tekevät terveyslautakunnat, jotka yleensä koostuvat poliittisesti valituista maallikoista. Olisi mielestäni tarkoituksenmukaista, että kuntien valitessa palveluntuottajaa olisi aina sellainen tilanne, että mukana olisi myös suun terveydenhuollon asiantuntija. Näin on luonnollisesti silloin kun kunnalla on myös omaa palveluntuotantoa ja siitä vastaava hammaslääkäri Silloin kun omaa palveluntuotantoa ei ole tai oma palveluntuotanto on mukana kilpailussa siitä, kuka tuottajaksi pääsee, ei asiantuntijaa valintaprosessissa ole välttämättä käytettävissä.

Palvelurakenteen muutoksesta huolimatta en pidä hyvänä ratkaisuna sitä, että kunta ulkoistaisi koko suun terveydenhuollon. En usko, että yksityiset palveluntuottajat pystyvät tuottamaan kansanterveystyötä koko laajuudessaan ja pitkällä aikavälillä. Totta kai yrityksille voidaan määrittää ne kansanterveystyöhön ja ennaltaehkäisevään työhön liittyvät tehtävät, jotka voidaan tuotteistaa. Yhteiskunnan subventoiman suun terveydenhuollon organisointi ja johto tulee pysyä kunnilla itsellään. Sitä tulee johtaa suun terveydenhuollon ammattilainen. Osia suun terveydenhuollosta on paikallisen tilanteen mukaan tarkoituksenmukaista ulkoistaa. Silloin yksityisen ammatinharjoittajan tai yrittäjähammaslääkärin kliinistä autonomiaa pitää kunnioittaa. Mutta hänen täytyy myös kunnioittaa sovittuja pelisääntöjä koskien yhteiskunnan subventoimaa suun terveydenhoitoa.